pest-management
TEELEHTIEN SUOJELEMINEN
TUHOLAISTORJUNTA
Integroitu tuholaistorjunta (Integrated Pest Management, IPM) on avain kestävään tuholaistorjuntaan. Tavoitteena on omaksua viljelytapoihin liittyviä, biologisia, mekaanisia, fyysisiä tai muunlaisia ympäristöä vähemmän rasittavia menetelmiä torjunta-aineiden käytön vähentämiseksi. IPM yhdistää kaikki edellä mainitut torjuntamenetelmät ja parantaa siten ekologista tasapainoa. Tämä rajoittaa tuholaiskantojen kehittymistä pitäen torjunta-aineiden ja muiden torjuntakeinojen käytön taloudellisesti kannattavalla tasolla. Lisäksi terveys- ja ympäristöriskit pienenevät
Hyvä toimintatapa
Niveljalkaiset tuhoeläimet ja sienisairaudet
Paikallisten tilojen toimintaohjeiden tulee sisältää yksityiskohtaiset tuholaisten ja sairauksien torjuntamenetelmät, joiden pääpaino tulee olla viljelymenetelmissä. Käytössä tulee olla sellaiset toimintatavat, jotka kannustavat tehokkaaseen valvontaan. Itä-Afrikassa hyönteis-, punkki- ja sienimyrkkyjen käyttöä kypsään teehen tulisi erikoistilanteita lukuun ottamatta välttää. Kasvituholaisia tai -sairauksia ei pitäisi esiintyä merkittävästi, sillä hyvin kasvatettu tee selviää lyhytaikaisista tartunnoista (esim. vihannespunkki) ilman torjunta-aineita. Kemialliset myrkyt saattavat tappaa tuholaisten luonnollisia vihollisia ja edistää siten epidemian kehittymistä. Niitä tuleekin käyttää vain välttämättömissä tilanteissa ja osana hyvin toteutettua IPM-ohjelmaa.
IPM-järjestelmän perusvaatimukset:
Ei ennalta ehkäisevää torjunta-aineiden käyttöä.
Säännölliset viljelysten tarkistukset (lisääntymisalueiden tuhoaminen ja maan pintakasvillisuuden säilyttäminen).
Pääasiallisten tuholaiskantojen tarkkailujärjestelmän kehittäminen. Järjestelmä perustuu tietoihin tuholaisten elinkaarista ja luonnollisista vihollisista.
Toimenpiteitä vaativan tuholaistiheyden määrittäminen yleisimmille tuholaisille. Torjunta on aloitettava ennen kuin kasville aiheutuva vahinko tuottaa taloudellista tappiota.
Jos torjunta-aineiden käyttö on välttämätöntä, ne on valikoitava tarkoituksenmukaisesti. Tällöin ekologinen tasapaino järkkyy mahdollisimman vähän eikä työntekijöiden turvallisuus vaarannu.
Torjunta-aineiden käyttö
Torjunta-aineita ei tule käyttää, mikäli työntekijöiden koulutus on puutteellinen, käytössä ei ole oikeita toimintamalleja tai työntekijöiden työvälineet tai suojavarusteet ovat puutteelliset.
Käytettävien torjunta-aineiden on oltava kansallisten teentutkimuslaitosten suosittelemia. Torjunta-aineiden tulee olla viranomaisten hyväksymiä käyttötarkoitukseensa.
Torjunta-aineita valittaessa tulee huomioida niistä aiheutuvat haitat maan ja veden ekosysteemeille. Siten voidaan pienentää ympäristöriskejä ja työntekijöiden terveysriskejä. Kunkin torjunta-aineen käytön tulee olla perusteltua.
Torjunta-aineiden ostopäätöksissä tulee ottaa huomioon tuotteen laatu (vastaavat halpatuotteet saattavat sisältää myrkyllisiä lisäaineita) ja tuotteiden parasta ennen -päiväykset. Hankinnat tulee tehdä toimittajilta, jotka vastaanottavat tyhjät säiliöt palautuksina asianmukaiseen hävitykseen.
Torjunta-aineet tulee varastoida turvallisesti, ja niiden käsittelyssä tulee olla selkeästi määritellyt toimintatavat, myös onnettomuuksien varalta. Ruiskutusvälineistön tulee olla suunniteltu ja huollettu tehokasta työskentelyä silmällä pitäen. Halutun tuloksen saavuttamiseksi tulee käyttää mahdollisimman vähän kemikaaleja. On tärkeää minimoida ruiskun "tiputtaminen" etenkin, jos vaarana on ojien saastuminen tai jos lähistöllä on asutusta.
Torjunta-aineiden käytöstä tulee pitää tarkasti kirjaa. Työntekijöiden turvallisuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota:
Koulutus ja jatkokoulutus.
Tarpeellisen suojavarustuksen saatavuus sekä sen säännöllinen tarkistaminen ja uusiminen.
Käytettävissä tulee olla peseytymismahdollisuus torjunta-aineiden parissa työskentelyn jälkeen. Vaatteet ja varusteet tulee puhdistaa asianmukaisesti.
Työntekijöiden säännölliset terveystarkastukset, asianmukaiset toimintamallit ensiavun antamiseen ja myrkytystapausten varalle sekä vastalääkkeen saatavuus.
Rikkaruohojen torjunta
On varmistettava, että käytössä olevat yhdisteet ovat ekologisesti ja lääketieteellisesti turvallisia. Niitä tulee myös käyttää alan ohjeistusten mukaisesti ja alhaisella paineella ruiskuttaen. Jotta rikkaruohoja voitaisiin torjua kestävästi ja jotta ne eivät kehittyisi vastustuskykyisiksi torjunta-aineelle, voidaan vaikuttavaa ainesosaa vaihdella. Kemiallisten päästöjen minimoimiseksi torjunta-aineita tulee käyttää mahdollisimman vähän. Rikkaruohojen paikallinen ruiskutus tulee kohdistaa tarkoin. Käytössä on hyvä olla kustannustehokkaita mekaanisia menetelmiä, mukaan lukien kompostin käyttö kasvimyrkkyjen sijaan. Pientiloilla tulee suosia rikkaruohojen kitkemistä, mikäli niillä ei ole käytössään tarkoituksenmukaisia kasvimyrkkyjä, työvälineitä tai suojavarusteita.
Mahdolliset parannusalueet
Luonnonmukaisten torjuntamenetelmien (petoeläimet, loiseliöt, biologiset sienimyrkyt, feromonit) tutkimista IPM:n työkaluina tulee tukea. Jos tutkimustulokset ovat myönteisiä, työkalut voidaan ottaa käyttöön ja niiden tehokkuutta sekä vaikutuksia rikkaruohoihin ja ympäristöön voidaan arvioida. Jos rikkaruohoa esiintyy kypsässä teessä, voidaan tutkia karsimismenetelmän vaikutusta. Harvempi karsimistiheys ja korkeampi karsimispituus vähentävät valon pääsyä teepensaan läpi, minkä ansiosta rikkaruohot vähenevät. Teepensaan kaatamista on vältettävä lukuun ottamatta niitä alueita, joilla tästä saadaan erityistä taloudellista hyötyä, kuten parantunut laadun ja määrän tasapaino Intiassa. Rikkaruohoja voidaan kitkeä myös käsin.
undefined