soil-fertility
TEELEHTIEN SUOJELEMINEN
MAAN HEDELMÄLLISYYS
Maan orgaaninen aines pitää yllä maaperän kasvukuntoa ja rakennetta, sillä se vähentää maaperän kulumista ja tehostaa ravinteiden ja veden käyttöä. Maan orgaanisen aineksen määrä tulee pitää kutakin maatyyppiä tyydyttävällä tasolla. Tarvittaessa orgaanisen aineksen määrää tulee lisätä. Orgaanista ainesta muodostuu uusien taimien pudonneista osista, pudonneista lehdistä, karsituista kasvien osista ja kypsien peltojen kompostista. Maaperän rakenteen ja hedelmällisyyden pitkän aikavälin heikkeneminen voi johtua mekaanisesta puristamisesta, maan pH:n muutoksista tai suolan kertymisestä, joka voi olla kastelun sivuvaikutus.
Hyvä toimintatapa
Orgaaninen aines
Karsituista teepensaista syntyvä hake jätetään pelloille. Viljelmille tulee hankkia vaihtoehtoisia polttopuun lähteitä, jotta hakkeen polttoainekäyttö vähentyisi. Orgaanista ainesta (pudonneet puunlehdet ja karsitut teepensaat) tuottavista, varjoa antavista puista huolehditaan hyvin. Orgaanista ainesta (matokomposti, lanta, kasvijäte) lisätään sellaisille karsituille pelloille, joilla sen määrä on alhainen. Tällöin arvioidaan eri lähteistä saatavat hyödyt ravinteiden, mikro-organismien ja veden varastoitumisen kannalta. Teenviljelyyn tarkoitetun maan parantamista voidaan harkita istuttamalla maahan toinen viljelykasvi (Guatemala-ruoho, palkokasvi) kahden vuoden ajaksi ennen teepensaan uudelleen istutusta. Se ajanjakso, jolloin maassa ei ole lainkaan kasvipeitettä, tulee minimoida.
Maaperän tiivistyminen
Maaperän tiivistyminen heikentää sen rakennetta ja saattaa aiheuttaa häiriöitä veden imeytymisessä tai heikentää kasvien kasvua. Maaperän tiivistyminen uhkaa teepensasta ainoastaan alueilla, joilla käytetään pyörillä kulkevia, mekaanisia sadonkorjuukoneita. Kyseisillä alueilla maaperän tiivistymistä tulee valvoa. Raskaiden koneiden käyttöä pitää välttää maan muokkauksessa erityisesti silloin, kun maa on märkä. Asfaltoimattomilla poluilla ja traktoreiden kulkureiteillä on ylläpidettävä kasvipeitettä.
Maaperän pH ja suolapitoisuus
Kasvaakseen hyvin teepensas vaatii pH-arvokseen 4-5,5. Jos pellon pH-arvo on yli 5,5, sitä ei kylvetä. Alueille, joilla on korkea pH-arvo (esim. asutuksen lähialueet), tulee kylvää korkeaa pH-arvoa sietäviä lajikkeita. Taimet istutetaan suureen reikään (25 cm x 40 cm), johon lisätään 60 grammaa rikkiä reikää kohden. Asutuksen lähialueilla nuoret teekasvit näyttävät surkastuneilta. Niissä on ryppyiset lehdet ja yhteen kasvaneet juuret. Sopivia viljelyolosuhteita voi kartoittaa tarkkailemalla läheisiä, hyvinvoivia teepeltoja. Myös indikaattorikasvien (esim. sananjalka, borreria princeae, kikuyu-ruoho) esiintyminen kertoo maaperän laadusta. Jos maaperä muuttuu liian happamaksi (pH alle 4), siihen lisätään teepensaiden karsimisen yhteydessä kalkkia, mieluiten hyvälaatuista dolomiittikalkkia. Suositellun määrän saa tietää paikallisilta viranomaisilta. Kastelu ei johda maaperän suolapitoisuuden kasvamiseen, kunhan sademäärä on suurempi kuin haihtuvan veden määrä. Seuraaviin asioihin tulee kiinnittää huomiota:
Pohjaveden korkeus
Vuosittaisen sademäärän ja tuodun kasteluveden yhteismäärän täytyy olla niin suuri, että vesi valuu haihtumisesta huolimatta pois pelloilta.
Kasteluveden laatua tulee tarkkailla, jotta vältytään natriumin kertymiseltä, joka puolestaan heikentää viljelykasvin kasvua.
undefined