soil-loss

TEELEHTIEN SUOJELEMINEN

MAANPINNAN EROOSIO

Maanpinnan kuluminen eli eroosio voi olla tropiikissa laajamittaista, jos sen ehkäisemiseksi ei toimita. Tärkeintä on säilyttää maan pinnalla edes jonkinlainen kasvipeite. Yksivuotisiin viljelykasveihin verrattuna monivuotisten viljelykasvien, kuten teepensaan, istuttaminen rasittaa maata vähemmän ja johtaa lisäksi pysyvämpään pintakasvillisuuteen. Siitä huolimatta rankkasateet voivat johtaa vakavaan, maanpintaa kuluttavaan eroosioon. Haavoittuvilla alueilla eroosion hallitsemiseksi on tartuttava erityisiin toimenpiteisiin. Pintamaata joudutaan poistamaan taimitarhojen tarpeisiin, mikä voi johtaa poistoalueen tuhoon.

picture_big

Hyvä toimintatapa

Maanpinnan eroosio

Jos maa on huomattavan rinteistä, viljely toteutetaan maastonmukaisesti rinteen muotoa seuraten. Tämä on erityisen tärkeää kaikissa 25 asteen rinteissä, joissa maastonmukaista viljelyä voidaan täydentää istuttamalla elefanttiruohoa joka kymmenennelle riville. Elefanttiruohoa voidaan myös kasvattaa kompostiksi tai rehuksi. Vastoittain istutetuille alueille tulee rinteen kaltevuuteen katsomatta rakentaa lietealtaita (tai pieniä vesialueita) valumisen estämiseksi ja veden säilymiseksi rinteessä. Altaiden suunnittelussa ja rakentamisessa on huomioitava pellon turvallisuus. Niitä on myös huollettava säännöllisesti. Viljelmällä tulee tehdä ympäristövaikutusanalyysi ja välttää mekaanista sadonkorjuuta kaikilla niillä alueilla, joilla eroosion riski on todennäköinen. Ojituksen suunnitteluun ja ylläpitoon tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Mahdollisuuksien mukaan on suositeltavaa rakentaa sala- ja rajaojia sekä kivivahvikkeita. Rinteen poikki kulkevassa ojassa vesi virtaa hitaammin kuin ylhäältä alaspäin kulkevassa joessa, mikä vähentää eroosiota. Maaojiin tulee istuttaa sopivia ruoholajeja tai muita suojakasveja, jotka pitävät pohjan kiinteänä. Tätä kasvillisuutta on hoidettava, jotta varmistetaan sopiva läpivirtaus. Pellon reunojen peitekasvillisuus (esim. tuhatkaunokki, sitruunaruoho) voi ehkäistä eroosiota merkittävästi.

Kasvipeite

Sadonkorjuun jälkeen maahan kylvetään mahdollisimman nopeasti suojakasvi. Kun maa on muokattu, siihen kylvetään kauraa tai tarkoitukseen sopivaa paikallista viljelykasvia, kuten papua, hirssiä tai maissia. Suojakasvi korjataan ennen kukkimista ja käytetään rehuna.

Taimistojen tulee tutkia uusia tai korvaavia toimintatapoja voidakseen vähentää maan käyttöä.

Pintamaata taimille

Pintamaata tulee hankkia siten, että poistoalueiden tuholta vältytään. Aiemmin taimiin käytettiin metsämaata. Maata tulee ottaa taimitarhan tarpeisiin niiltä alueilta, joille taimet tullaan myöhemmin istuttamaan. Siten poistettu maa-aines palautuu pellolle istutuksen yhteydessä.

Mahdolliset parannusalueet

Viljelmillä tulee tutkia palkokasvien kylvämistä maanpeittokasviksi kauran sijaan. Muita mahdollisuuksia ovat mimosa ja kik-herne. Karsittujen teepensaiden jäänteiden käyttöä tulee lisätä sellaisen paljaan maan peittämiseen, joka on muutoin vaarassa kulua huomattavasti. Myös muita sopivia kompostikasveja tulee käyttää mahdollisuuksien mukaan. Karsimisen tiheyttä tulee tutkia, jotta paljasta maata on näkyvissä mahdollisimman vähän. Niillä alueilla, joilla teepensaat kasvavat hyvin, ahkera poimiminen voi rajoittaa pohjavedennousua siinä määrin, että pelloilta voidaan poimia teelehtiä normaalin neljän vuoden sijasta viiden vuoden ajan. Tämä toimintatapa ei kuitenkaan ole kestävä tietyillä ilmastovyöhykkeillä, joilla se saattaa johtaa laadun huonontumiseen tai tuholaisten ja tautien (esim. helopeltis, havutikaskuoriainen, punkki, tunstallia aculeata) lisääntymiseen.

undefined